/pol/
Väestönkasvun pysähtymiseen, koneoppimisen ajamaan talouden kehitykseen sekä työpaikkojen häviämiseen olisi mielestäni hyvä varautua esimerkiksi tutkimalla perustulon ja robottiveron kaltaisia mekanismeja vakavastiotettavina mahdollisuuksina. Sen enempää väestönkasvu kuin talouskasvukaan ei ole mikään itseisarvo, vaan ne tulisi suhteuttaa ympäristön kestävyyden ja uusiutumattomien luonnonvarojen kanssa sekä päämääräksi ottaa pitkän aikavälin kokonaishaitattojen minimointi.
Tarpeettomia ja haitallisia lakeja tulisi välttää sekä olemassa olevia tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan purkaa. Mihinkään ideologioihin, arvoihin tai periaatteisiin ei tulisi sokeasti uskoa, vaan päätökset ja tavoitteet tulisi aina voida arvioida uudestaan rationaalisten argumenttien ja ajankohtaisten kvantitatiivisten mittarien perusteella.
Tärkeintä pitkällä tähtäimellä on yhteiskunnan kestävyys, ennustettavuus ja vapaus. Varsin harvoin on kuitenkaan olemassa kompromissittomia päätöksiä, joten tärkeintä on etsiä pienintä pahaa.
Tekijänoikeudet
Euroopan unionin tekijänoikeusdirektiivin artiklat 11 ja 13 vaikuttavat varsin haitallisilta ja on perin kummallista, etteivät päättäjät näe tätä. Suuri määrä teknologiapioneereja, yrityksiä ja kansalaisia vastustaa näitä. Artiklojen kuvaamat mekanismit eivät ole toimineet missään, missä niitä on kokeiltu [1] eikä ole näyttöä siitä, että niin tulisi myöskään vastaisuudessa tapahtumaan. En voi välttää ajatusta siitä, että tässä yritetään korjata ongelmaa, jota ei ole ja lopulta onnistutaan vain rikkomaan jotain arvokasta.
Tällainen säätely toimii "guilty until proven innocent"-periaatteen mukaisesti ja on täysin länsimaisen oikeuskäsityksen vastaista. Se vain hidastaa innovaatioita ja on haitallisia suurimmalle osalle sisällöntuottajista. Merkittävänä uhkakuvana on, että verkosta löytyvän faktatiedon määrä ja laatu heikkenee, kun kansainvälisiä palveluja estetään seurausten pelossa sekä pienempiä toimijoita poistuu markkinoilta. Jäljelle jää kuitenkin heikkolaatuinen journalismi, haitallinen mielipidevaikuttaminen ja muu epätoivottava heikkolaatuinen materiaali.
Huomionarvoista on myös se, että jo nyt on olemassa lukuisia sisällöntuotantomalleja, joita ei piratismi haittaa. Piratismin ei ylipäätään ole, mm. EU:n omien tutkimusten mukaan, todettu olevan järin haitallista [2]. Suurin osa piratismista ei muutenkaan ole taloudellisesti merkittävää ja järkevintä olisikin tyypillisessä tapauksessa suhtautua siihen lähinnä ylinopeussakkoon verrannollisena rikkeenä.
Ylipäätään tiedon vapaata liikkuvuutta rajoittava lainsäädäntö on aina uhka sekä sananvapaudelle, ihmisoikeuksille, kansan sivistykselle, talouskasvulle, että yleisemmin arvokkaalle diversiteetille ja avoimuudelle. Muita uhkakuvia ovat kaoottiset vastareaktiot ja hyvinvointierojen kasvu. Lisäksi sananvapauden rajoituksiin sisältyy aina autoritarismin uhka sekä ääriliikkeitä aktivoiva vaikutus.
Sananvapauden rajoittaminen ei ylipäätään ole oikea tapa haitallisten mekanismien torjunnassa, sillä tämä johtaa todennäköisesti vain Streisandin ilmiön mukaisesti päinvastaiseen lopputulokseen. Ensisijaisesti valeuutisia ja epärakentavaa mielipidevaikuttamista vastaan tulisi taistella kriittisen ajattelun, sivistyksen ja kasvatuksen tuomalla immunisaatiolla. Oli kyseessä sitten pila tai vieraan vallan tietentahtoinen vaikutusyritys, on yksi parhaista periaatteista: "don't feed the troll" ja tämä olisi päättäjien tärkeä sisäistää.
Viimeaikainen keskustelu osoittaa mielestäni, etteivät päättäjät ymmärrä internetin toimintaa tai luultavasti yleisemmin edes tietoyhteiskunnassa nykyään vaikuttavien ryhmien välistä dynamiikkaa ja sen merkitystä.
Tällaisen sensuurikoneiston rakentamisen sijaan voisivat päättäjät pyrkiä esimerkiksi siihen, ettei julkisilla alustoilla, kuten esimerkiksi facebookissa, youtubessa tai redditissä, harjoitettaisi mielivaltaoista moderointipolitiikkaa, jonka seurauksena materiaalia sensuroidaan tai rajoitetaan vain sen takia, ettei joku ole kyseisestä materiaalista sattunut pitämään. Tällainen "guilty until proven innocent"-periaate on varsin vaarallinen ja vastenmielinen eikä sellaista saisi mielestäni soveltaa missään. Kaiken tulee olla sallittua, kunnes on syylliseksi todellisten vastuullisten ihmisten toimesta osoitettu.
Maahanmuutto
Kannatan liberaalia työperäistä maahanmuuttopolitiikkaa, mutta suhtaudun varauksella humanitaariseen kansainvaellukseen elintasopakolaisuudesta puhumattakaan. Suurmittaiseen maahanmuuttoon sisältyy mielestäni liikaa kauaskantoisia riskejä ja nykyisissä olosuhteissa se on luultavasti haitallista sekä lähtömaan, että kohdemaan kehitykselle.
Ensisijaisesti tulisi investoida suoraan kriisialueille ja pyrkiä siihen, että ihmiset jäisivät kotimaahansa rakentamaan parempaa yhteiskuntaa sekä heille itselleen, että sinne pakosta jääville. Koulutus ja hyvinvointi vähentävät syntyvyyttä sekä ovat yksi parhaimpia keinoja suojella yhteiskunnan pitkän tähtäimen kestävyyttä. Erityisen tärkeää mekanismin tukeminen olisi union ulkopuolella, jossa samalla euromäärällä saadaan paljon enemmän aikaan kuin union sisällä.
Maahanmuutto ei ole mikään välitön merkittävä turvallisuusuhka, mutta sen kustannukset ja pitkän tähtäimen vaikutukset yhteiskunnan kehitykseen voivat olla arvaamattomia ja varsin epätoivottavia. Sen enempää valtion kuin EU:n pelisäännötkään eivät ole selkeitä ja yksikäsitteisiä, joten tähän tarvittaisiin muutos. Maahanmuuttoon liittyvät kysymykset ovat jo nyt rikkoneet EU:n koheesiota siinä määrin, että monimutkaisen ongelman ratkaisu vaatii rutkasti yhteistyötä ja kärsivällisyyttä. Ongelmien voidaan odottaa tulevaisuudessa ainakin toistuvan, jos ei jopa kasvavan, joten suuretkin uhraukset unionin vakauden takaamiseksi saattavat olla paikallaan. Tavoite saattaa hamassa tulevaisuudessa ehkä olla yhtenäinen yhdellä äänellä puhuva EU, mutta ei näytä siltä, että olisimme tähän vielä aivan valmiita. Kansallisvaltioiden suvereniteetin ja EU:n suhteen on siis löydettävä optimaalinen tasapaino eikä asioita voida vain puskea yhtäältä väkisin.
Sote
Julkisen terveydenhuollon hajauttaminen yksityiselle puolelle on sinänsä järkevä idea, mutta suhtaudun varsin skeptisesti nyt ehdotettuun järjestelmään ja pidän sitä turhan raskaana. Vaikuttaa melko todennäköiseltä, että uudistuksen seurauksena syntyvät ongelmat olisivat suurempia kuin uudistuksella saavutettavat hyödyt. Tulisi muistaa, että terveydenhuoltojärjestelmämme on jo nyt yksi maailman tehokkaimmista, jolloin tällainen laaja järjestelmän uusimiseen sisältyvä riskinotto ei välttämättä ole perusteltua. Se, että valtio kykenee monissa tapauksissa eritoten pitkällä aikavälillä tuottamaan joitain palveluita yksityistä sektoria tehokkammin ja luotettavammin tulee tiedostaa.
Suurin nykyjärjestelmän vika löytyy sen taloudellisista pelisäännöistä, joiden seurauksena mm. perusterveydenhuoltoon syntyy sietämättömiä jonoja. Ei kuitenkaan näytä siltä, että näitä ongelmia oltaisiin korjaamassa myöskään uudessa järjestelmässä, joten herää auttamatta kysymys, että miksi sote? Sunk cost (fallacy) ei voi olla mikään peruste sille, että projektia olisi pakko jatkaa. Eikö jokin kevyempi ratkaisu, jossa keskitytään taloudellisten pelisääntöjen korjaamiseen olisi paljon rationaalisempaa?
Vihapuhe
Vihapuheesta puhutaan mielestäni julkisuudessa turhaan tai jopa haitallisesti ottaen huomioon, ettei kyseessä ole hyvin määritelty juridinen käsite. Sananvapauden yhteydessä puhutaan vastuusta, mutta yhtä lailla tulisi puhua vaikenemista ajavien ja vaikenevien vastuusta. Sananvapaus suojelee myös sellaista puhetta, jota ei haluta kuulla. Tämä takaa avoimen ilmapiirin ja mahdollistaa keskustelun myös vaikeista aiheista. Myös kuulijan tulee aina pohtia mikä on hänen vastuunsa tulkitsijana. Sanat ovat aina monitulkintaisia ja niiden herättämät tunteet mielivaltaisia, joten sananvapauden tulee olla todella yleispätevää. Vain konsensusta koskeva sananvapaus ei ole sananvapautta, vaan tekopyhyyttä ja ensiaskel mielivaltaiseen autoritarismiin. Olennaiseksi kysymykseksi vihapuheesta puhuttaessa nousee aina se kuka päättää mikä on vihapuhetta ja miten voidaan välttyä mielivaltaisuuksilta tai onko se ylipäätään edes mahdollista. Näistä ja muista syistä johtuen pidättäytyisin ainakin toistaiseksi tekemästä mitään vihapuheeseen liittyviä lakeja.
Oikeusjutuissa tulisi mielestäni arvioida ensisijaisesti sitä mitkä ovat kulloinkin käsiteltävän asian käytännön seuraukset. Jos yksittäisistä henkilöistä on levinnyt valheellista julkista tietoa, joka voi pitkään vaikuttaa yksityishenkilön mahdollisuuksiin elää normaalia elämää, on luultavasti kyse varsin vakavasta ongelmasta, mutta mikäli kyse on vain henkilökohtaisten tunteiden loukkauksesta tai jostain huumoriin verrannollisesta mitättömästä asiasta, jota juuri kukaan ei tule ottamaan tosissaan, ei sananvapauteen tulisi puuttua. Sananvapautta tulee mielestäni ehdottomasti suojella mieluiten hieman liian paljon, kuin liian vähän.
Kannattaa muistaa, että pääosin kuulemme vain kovaäänisimmistä "hörhöistä", jotka meuhkaavat lähinnä tyhjästä. Kaikki ns. "tolkun ihmiset", joita luultavasti suurin osa kansasta on, osaa suhteuttaa volyyminsä asioiden vakavuuteen. Ainoa järkevä suhtautuminen ns. "trolleihin" on jättää ne huomiotta. Kaikenlaiseen väkivaltaisuuteen tulee tietysti ottaa nollatoleranssi, mutta väkivaltaisuuksissa on tietysti kuitenkin kyse aina täysin eri asiasta, jossa on ylitetty konkreettinen raja ja otettu askel täysin hyväksymättömään suuntaan.
Ilmastonmuutos
Ilmastonmuutoksen pääasiallinen syy on ihmisten suuri määrä, fossiilisten polttoaineiden käyttö, lihan tuotanto ja ylipäätään kulutus. Paras keino vaikuttaa näihin ja muihin suuriin haasteisiin on talous ja verotus sekä kaikenlaisen tarpeettoman hukkakulutuksen välttäminen.
Ääritilanteessa voidaan rakentaa sellainen malli, jossa verojen määrä on verrannollinen ensisijaisesti ilmastovaikutukseen ja jossa ympäristöä rasittavien asioiden tekemättä jättäminen kannattaa. Mahdollisuus ohjata yhteiskuntaa ja väestöä kestävän nollakasvun suuntaan ja suuren väentiheyden maissa väestön laskuun on yksi parhaita menetelmiä taistella ilmastonmuutosta vastaan. Veroja voidaan periaatteessa nostaa niin kauan, kunnes tavoite on saavutettu. Elintason säilyttäminen ennallaan on kuitenkin ainakin osittain ristiriidassa ilmastotavoitteiden kanssa eikä tästä valitettavasti päästä ihan heti yli eikä ympäri. Kyse on lähinnä siitä mistä ja missä määrin olemme valmiita vyötä kiristämään. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö yksilön elintaso voisi pitkällä tähtäimellä nousta, kunhan kulutus saadaan tasapainotettua ympäristön rajoitteiden kanssa. Pinta-ala on olennainen rajallisen potentiaalin omaava resurssi, joten tulee huomioida myös ympäristövaikutukset per pinta-ala eikä vain per ihminen.
Toistaiseksi hyvä alku ilmastonmuutoksen torjunnassa olisi verotuksella tapahtuvat ohjausliikkeet, jossa maksettujen verojen määrä on verrannollinen ilmastovaikutukseen. Panostus ilmastovaikutuksiltaan vähäisiin energiantuotantomuotoihin, kuten ydinvoimaan on myös ensiarvoisen tärkeää fossiilisten polttoaineiden vähentämisen rinnalla.
Teknologian ei valitettavasti voida luottaa ratkaisevan niukkuuteen ja rajalliseen ekologiseen kantokykyyn liittyviä ongelmia, sillä resurssien käytön hyötysuhteen paraneminen johtaa tyypillisesti kokonaiskysynnän kasvuun (Jevonsin paradoksi). Tällöin vastuu näistä ongelmista lankeaa ensisijaisesti poliittisille päättäjille, joilla on mahdollisuus ohjata resurssien käyttöä muilla tavoin.
Keskittyminen yksin välittömän taloudellisen tehokkuuden tai edes välittömän elämänlaadun parantamiseen ei selvästikään ole paras ratkaisu pitkällä tähtäimellä, vaan tulevaisuuteen tulee varautua kauaskatseisemmin.
Muuta
Tarpeettomia ja haitallisia lakeja tulisi välttää sekä olemassa olevia tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan purkaa. Mihinkään ideologioihin, arvoihin tai periaatteisiin ei tulisi sokeasti uskoa, vaan päätökset ja tavoitteet tulisi aina voida arvioida uudestaan rationaalisten argumenttien ja ajankohtaisten kvantitatiivisten mittarien perusteella.
Tärkeintä pitkällä tähtäimellä on yhteiskunnan kestävyys, ennustettavuus ja vapaus. Varsin harvoin on kuitenkaan olemassa kompromissittomia päätöksiä, joten tärkeintä on etsiä pienintä pahaa.
Tekijänoikeudet
Euroopan unionin tekijänoikeusdirektiivin artiklat 11 ja 13 vaikuttavat varsin haitallisilta ja on perin kummallista, etteivät päättäjät näe tätä. Suuri määrä teknologiapioneereja, yrityksiä ja kansalaisia vastustaa näitä. Artiklojen kuvaamat mekanismit eivät ole toimineet missään, missä niitä on kokeiltu [1] eikä ole näyttöä siitä, että niin tulisi myöskään vastaisuudessa tapahtumaan. En voi välttää ajatusta siitä, että tässä yritetään korjata ongelmaa, jota ei ole ja lopulta onnistutaan vain rikkomaan jotain arvokasta.
Tällainen säätely toimii "guilty until proven innocent"-periaatteen mukaisesti ja on täysin länsimaisen oikeuskäsityksen vastaista. Se vain hidastaa innovaatioita ja on haitallisia suurimmalle osalle sisällöntuottajista. Merkittävänä uhkakuvana on, että verkosta löytyvän faktatiedon määrä ja laatu heikkenee, kun kansainvälisiä palveluja estetään seurausten pelossa sekä pienempiä toimijoita poistuu markkinoilta. Jäljelle jää kuitenkin heikkolaatuinen journalismi, haitallinen mielipidevaikuttaminen ja muu epätoivottava heikkolaatuinen materiaali.
Huomionarvoista on myös se, että jo nyt on olemassa lukuisia sisällöntuotantomalleja, joita ei piratismi haittaa. Piratismin ei ylipäätään ole, mm. EU:n omien tutkimusten mukaan, todettu olevan järin haitallista [2]. Suurin osa piratismista ei muutenkaan ole taloudellisesti merkittävää ja järkevintä olisikin tyypillisessä tapauksessa suhtautua siihen lähinnä ylinopeussakkoon verrannollisena rikkeenä.
Ylipäätään tiedon vapaata liikkuvuutta rajoittava lainsäädäntö on aina uhka sekä sananvapaudelle, ihmisoikeuksille, kansan sivistykselle, talouskasvulle, että yleisemmin arvokkaalle diversiteetille ja avoimuudelle. Muita uhkakuvia ovat kaoottiset vastareaktiot ja hyvinvointierojen kasvu. Lisäksi sananvapauden rajoituksiin sisältyy aina autoritarismin uhka sekä ääriliikkeitä aktivoiva vaikutus.
Sananvapauden rajoittaminen ei ylipäätään ole oikea tapa haitallisten mekanismien torjunnassa, sillä tämä johtaa todennäköisesti vain Streisandin ilmiön mukaisesti päinvastaiseen lopputulokseen. Ensisijaisesti valeuutisia ja epärakentavaa mielipidevaikuttamista vastaan tulisi taistella kriittisen ajattelun, sivistyksen ja kasvatuksen tuomalla immunisaatiolla. Oli kyseessä sitten pila tai vieraan vallan tietentahtoinen vaikutusyritys, on yksi parhaista periaatteista: "don't feed the troll" ja tämä olisi päättäjien tärkeä sisäistää.
Viimeaikainen keskustelu osoittaa mielestäni, etteivät päättäjät ymmärrä internetin toimintaa tai luultavasti yleisemmin edes tietoyhteiskunnassa nykyään vaikuttavien ryhmien välistä dynamiikkaa ja sen merkitystä.
Tällaisen sensuurikoneiston rakentamisen sijaan voisivat päättäjät pyrkiä esimerkiksi siihen, ettei julkisilla alustoilla, kuten esimerkiksi facebookissa, youtubessa tai redditissä, harjoitettaisi mielivaltaoista moderointipolitiikkaa, jonka seurauksena materiaalia sensuroidaan tai rajoitetaan vain sen takia, ettei joku ole kyseisestä materiaalista sattunut pitämään. Tällainen "guilty until proven innocent"-periaate on varsin vaarallinen ja vastenmielinen eikä sellaista saisi mielestäni soveltaa missään. Kaiken tulee olla sallittua, kunnes on syylliseksi todellisten vastuullisten ihmisten toimesta osoitettu.
[1] https://www.eff.org/deeplinks/2018/06/eus-copyright-proposal-extremely-bad-news-everyone-even-especially-wikipedia
[2] https://cdn.netzpolitik.org/wp-upload/2017/09/displacement_study.pdf
Maahanmuutto
Kannatan liberaalia työperäistä maahanmuuttopolitiikkaa, mutta suhtaudun varauksella humanitaariseen kansainvaellukseen elintasopakolaisuudesta puhumattakaan. Suurmittaiseen maahanmuuttoon sisältyy mielestäni liikaa kauaskantoisia riskejä ja nykyisissä olosuhteissa se on luultavasti haitallista sekä lähtömaan, että kohdemaan kehitykselle.
Ensisijaisesti tulisi investoida suoraan kriisialueille ja pyrkiä siihen, että ihmiset jäisivät kotimaahansa rakentamaan parempaa yhteiskuntaa sekä heille itselleen, että sinne pakosta jääville. Koulutus ja hyvinvointi vähentävät syntyvyyttä sekä ovat yksi parhaimpia keinoja suojella yhteiskunnan pitkän tähtäimen kestävyyttä. Erityisen tärkeää mekanismin tukeminen olisi union ulkopuolella, jossa samalla euromäärällä saadaan paljon enemmän aikaan kuin union sisällä.
Maahanmuutto ei ole mikään välitön merkittävä turvallisuusuhka, mutta sen kustannukset ja pitkän tähtäimen vaikutukset yhteiskunnan kehitykseen voivat olla arvaamattomia ja varsin epätoivottavia. Sen enempää valtion kuin EU:n pelisäännötkään eivät ole selkeitä ja yksikäsitteisiä, joten tähän tarvittaisiin muutos. Maahanmuuttoon liittyvät kysymykset ovat jo nyt rikkoneet EU:n koheesiota siinä määrin, että monimutkaisen ongelman ratkaisu vaatii rutkasti yhteistyötä ja kärsivällisyyttä. Ongelmien voidaan odottaa tulevaisuudessa ainakin toistuvan, jos ei jopa kasvavan, joten suuretkin uhraukset unionin vakauden takaamiseksi saattavat olla paikallaan. Tavoite saattaa hamassa tulevaisuudessa ehkä olla yhtenäinen yhdellä äänellä puhuva EU, mutta ei näytä siltä, että olisimme tähän vielä aivan valmiita. Kansallisvaltioiden suvereniteetin ja EU:n suhteen on siis löydettävä optimaalinen tasapaino eikä asioita voida vain puskea yhtäältä väkisin.
Sote
Julkisen terveydenhuollon hajauttaminen yksityiselle puolelle on sinänsä järkevä idea, mutta suhtaudun varsin skeptisesti nyt ehdotettuun järjestelmään ja pidän sitä turhan raskaana. Vaikuttaa melko todennäköiseltä, että uudistuksen seurauksena syntyvät ongelmat olisivat suurempia kuin uudistuksella saavutettavat hyödyt. Tulisi muistaa, että terveydenhuoltojärjestelmämme on jo nyt yksi maailman tehokkaimmista, jolloin tällainen laaja järjestelmän uusimiseen sisältyvä riskinotto ei välttämättä ole perusteltua. Se, että valtio kykenee monissa tapauksissa eritoten pitkällä aikavälillä tuottamaan joitain palveluita yksityistä sektoria tehokkammin ja luotettavammin tulee tiedostaa.
Suurin nykyjärjestelmän vika löytyy sen taloudellisista pelisäännöistä, joiden seurauksena mm. perusterveydenhuoltoon syntyy sietämättömiä jonoja. Ei kuitenkaan näytä siltä, että näitä ongelmia oltaisiin korjaamassa myöskään uudessa järjestelmässä, joten herää auttamatta kysymys, että miksi sote? Sunk cost (fallacy) ei voi olla mikään peruste sille, että projektia olisi pakko jatkaa. Eikö jokin kevyempi ratkaisu, jossa keskitytään taloudellisten pelisääntöjen korjaamiseen olisi paljon rationaalisempaa?
Vihapuhe
Vihapuheesta puhutaan mielestäni julkisuudessa turhaan tai jopa haitallisesti ottaen huomioon, ettei kyseessä ole hyvin määritelty juridinen käsite. Sananvapauden yhteydessä puhutaan vastuusta, mutta yhtä lailla tulisi puhua vaikenemista ajavien ja vaikenevien vastuusta. Sananvapaus suojelee myös sellaista puhetta, jota ei haluta kuulla. Tämä takaa avoimen ilmapiirin ja mahdollistaa keskustelun myös vaikeista aiheista. Myös kuulijan tulee aina pohtia mikä on hänen vastuunsa tulkitsijana. Sanat ovat aina monitulkintaisia ja niiden herättämät tunteet mielivaltaisia, joten sananvapauden tulee olla todella yleispätevää. Vain konsensusta koskeva sananvapaus ei ole sananvapautta, vaan tekopyhyyttä ja ensiaskel mielivaltaiseen autoritarismiin. Olennaiseksi kysymykseksi vihapuheesta puhuttaessa nousee aina se kuka päättää mikä on vihapuhetta ja miten voidaan välttyä mielivaltaisuuksilta tai onko se ylipäätään edes mahdollista. Näistä ja muista syistä johtuen pidättäytyisin ainakin toistaiseksi tekemästä mitään vihapuheeseen liittyviä lakeja.
Oikeusjutuissa tulisi mielestäni arvioida ensisijaisesti sitä mitkä ovat kulloinkin käsiteltävän asian käytännön seuraukset. Jos yksittäisistä henkilöistä on levinnyt valheellista julkista tietoa, joka voi pitkään vaikuttaa yksityishenkilön mahdollisuuksiin elää normaalia elämää, on luultavasti kyse varsin vakavasta ongelmasta, mutta mikäli kyse on vain henkilökohtaisten tunteiden loukkauksesta tai jostain huumoriin verrannollisesta mitättömästä asiasta, jota juuri kukaan ei tule ottamaan tosissaan, ei sananvapauteen tulisi puuttua. Sananvapautta tulee mielestäni ehdottomasti suojella mieluiten hieman liian paljon, kuin liian vähän.
Kannattaa muistaa, että pääosin kuulemme vain kovaäänisimmistä "hörhöistä", jotka meuhkaavat lähinnä tyhjästä. Kaikki ns. "tolkun ihmiset", joita luultavasti suurin osa kansasta on, osaa suhteuttaa volyyminsä asioiden vakavuuteen. Ainoa järkevä suhtautuminen ns. "trolleihin" on jättää ne huomiotta. Kaikenlaiseen väkivaltaisuuteen tulee tietysti ottaa nollatoleranssi, mutta väkivaltaisuuksissa on tietysti kuitenkin kyse aina täysin eri asiasta, jossa on ylitetty konkreettinen raja ja otettu askel täysin hyväksymättömään suuntaan.
Ilmastonmuutos
Ilmastonmuutoksen pääasiallinen syy on ihmisten suuri määrä, fossiilisten polttoaineiden käyttö, lihan tuotanto ja ylipäätään kulutus. Paras keino vaikuttaa näihin ja muihin suuriin haasteisiin on talous ja verotus sekä kaikenlaisen tarpeettoman hukkakulutuksen välttäminen.
Ääritilanteessa voidaan rakentaa sellainen malli, jossa verojen määrä on verrannollinen ensisijaisesti ilmastovaikutukseen ja jossa ympäristöä rasittavien asioiden tekemättä jättäminen kannattaa. Mahdollisuus ohjata yhteiskuntaa ja väestöä kestävän nollakasvun suuntaan ja suuren väentiheyden maissa väestön laskuun on yksi parhaita menetelmiä taistella ilmastonmuutosta vastaan. Veroja voidaan periaatteessa nostaa niin kauan, kunnes tavoite on saavutettu. Elintason säilyttäminen ennallaan on kuitenkin ainakin osittain ristiriidassa ilmastotavoitteiden kanssa eikä tästä valitettavasti päästä ihan heti yli eikä ympäri. Kyse on lähinnä siitä mistä ja missä määrin olemme valmiita vyötä kiristämään. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö yksilön elintaso voisi pitkällä tähtäimellä nousta, kunhan kulutus saadaan tasapainotettua ympäristön rajoitteiden kanssa. Pinta-ala on olennainen rajallisen potentiaalin omaava resurssi, joten tulee huomioida myös ympäristövaikutukset per pinta-ala eikä vain per ihminen.
Toistaiseksi hyvä alku ilmastonmuutoksen torjunnassa olisi verotuksella tapahtuvat ohjausliikkeet, jossa maksettujen verojen määrä on verrannollinen ilmastovaikutukseen. Panostus ilmastovaikutuksiltaan vähäisiin energiantuotantomuotoihin, kuten ydinvoimaan on myös ensiarvoisen tärkeää fossiilisten polttoaineiden vähentämisen rinnalla.
Teknologian ei valitettavasti voida luottaa ratkaisevan niukkuuteen ja rajalliseen ekologiseen kantokykyyn liittyviä ongelmia, sillä resurssien käytön hyötysuhteen paraneminen johtaa tyypillisesti kokonaiskysynnän kasvuun (Jevonsin paradoksi). Tällöin vastuu näistä ongelmista lankeaa ensisijaisesti poliittisille päättäjille, joilla on mahdollisuus ohjata resurssien käyttöä muilla tavoin.
Keskittyminen yksin välittömän taloudellisen tehokkuuden tai edes välittömän elämänlaadun parantamiseen ei selvästikään ole paras ratkaisu pitkällä tähtäimellä, vaan tulevaisuuteen tulee varautua kauaskatseisemmin.
Muuta
- Anonymiteetti tietoverkoissa on voimavara, joka yleensä puuttuu juuri siellä missä sitä eniten kaivattaisiin. Sitä ei tule pyrkiä rajoittamaan, kuin yksittäistapauksissa ja erittäin painavista syistä.
- Julkisyhteisöjen ja julkisrahoitteisten projektien tulisi pyrkiä käyttämään ja kehittämään yksinkertaisia avoimen lähdekoodin ohjelmistoja ja rajapintoja sekä raportoida tutkimuksensa avoimissa julkaisuissa.
- Kaikenlaisesta kertakäyttötaloudesta ja lyhytnäköisestä tuotannosta tulee pyrkiä eroon ja tähdätä siihen, että asiat kestävät mahdollisimman pitkään eikä niitä tarvitse jatkuvasti korjailla. Tätä periaatetta voidaan jossain määrin soveltaa myös tavanomaisissa tietoteknisissä ratkaisuissa.
- Liberaalimpi huumepolitiikka, jonka lähtökohta on, ettei huumeiden käyttäjiä kohdella lain edessä rikollisina, vaan keskitytään huumeidenkäytön haittojen vähentämiseen.
- Yksilöiden oikeuksia, sananvapautta ja tasavertaista kohtelua tulee rohkaista julkisilla alustoilla, kuten esimerkiksi facebook, youtube tai reddit.
- Tekijänoikeuksien ja patenttien voimassaoloaikaa voitaisiin nykyisestään lyhentää. Liian pitkä voimassaoloaika hidastaa laaja-alaista kehitystä ja edesauttaa tuloerojen kasvua. Näyttö nykyjärjestelmän hyödyista ylipäätään on varsin hataralla pohjalla ja perustuu enemmän "mutuun", kuin tutkittuun tietoon.
Vastustan
- Tietullit, tiemaksut, ruuhkamaksut, kilometrimaksut ja tienkäyttäjien seuranta
- Tutkimuksesta ja koulutuksesta leikkaaminen
Kommentit
Lähetä kommentti